Opintopäiväkirja

viikko 15.

Aloitin 7.4. työssäoppini päiväkodissa, joka sijaitsi lähellä omaa kotiani. Matkat taittuivat siis pyörällä tai bussilla, ehkä jopa kävellen! Noh, ensimmäinen työpäivänäni oli aika fiasko XD . En tiennyt mitä tehdä, oli niin sanottuna pallo hukassa kaiken aikaa. Noh, kyllä se siitä, kun tutustui paikkaan ja lapsiin.

8.4. Seuraavana päivänä koetin jopa tehdä jotain, mutta ryhmään iskikin pieni epidemia ja osa oli sitten poissa. Pääsin tutustumaan heihin pienessä ryhmässä ja se oli todella mukavaa. Opettelin lasten nimiä ja mitä he tekivät ruokailussa ennen sekä jälkeen.

9.4. Lisää opettelemista ja tutustumista. Tänään sain jopa tehdä jotain! Pääsin nukkariin istumaan ja vahtimaan lapsia ja sain tutustua siihen puoleen päivätoimissa.

10.9. Torstaina täysin normaali työpäivä, sain kokea aamuvuoron ja sen ihmeellisyydet. Käytiin pienellä porukalla metsälenkillä ja sain tutustua omaan kykyyni pitää ryhmä koossa. Noh, sehän, pienen takkuamisen jälkeen, onnistui yllättävän hyvin.

11.9. Kiirettä piti töissä. Luettiin lehtiä, leikittiin autoilla ja tehtiin perus hommia. Yllättävää miten paljon saa sanottua pienelläkin sanavarastolla. :)

14.9. Aamulla töihin ja ihmettelemään työpäivää. Bussikortti hukassa, melkein tuli kiire : D . Päivä sujui rennosti perus askareita tehdessä ja hups, unohdin kolmelta lapselta vaipat. Ja eikun riisumaan ja uudestaan kuteet päälle. Jo oli homma, mutta ainakin nyt jäi nimet muistiin keille tulee vaippa ulos :3 .

viikko 16.

Myönnän, että olen ollut laiska kirjoittamaan, mutta tämäkin viikko meni samalla tavalla kuin ensimmäinen viikkokin. Etsien omaa paikkaa, rohkeutta mennä väliin ja puhua lapsille. En ole huomannut edistystä itsesssäni.

viikko. 17

Nyt olen jo myöntänyt, että olen saanut rohkeutta tehdä jotain ja mennä lapsien juttuihin mukaan. Pääsiäislomalta tulo oli yllättävän vaikeaa, mutta kyllä se siitä. Ja eikun töihin! Nyt olen jopa osannut puhua lapsille, keksiä heille tekemistä ja pitää heille oikeanlaista seuraa. Huomaan pieniä, hiiren jalanjäljen kokoisia edistysaskeleita.

viikko. 18.

Lapsia oli koko viikko täysi määrä, mutta perjantaina, vapun jälkeen, lapsia ei ollut koko tarhassa yhteensä kuin hassut 10. Viikko meni siinä edelleen lapsiin tutustuessa ja vihdoinkin työssäoppisuunnitelmaa tehdessä.

viikko 19.

Myöhässä hiukan palautuksissa. Kuinka noloa. Noh, siitä eteenpäin. Lasten kanssa taas touhuttu ja laulettu. Opin jopa laulamaan muutaman laulun! Noh, ja tietenkin olo tuntuu heikentyvän. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa.

viikko 20.

Näyttöviikko ja maanatai kipeenä. Noh, ei tämä kyllä hyvin lähtenyt käyntiin. Noh, tulin siihen lopputulokseen, että mennään niinkuin mennään. Lasten kanssa on jo helpompaa pikkuhiljaa. Hyvä minä ^^

Viikko 21.

Kurssista putosi 1. Noh, eipä se haittaa ^_^ Jos ei ikinä tule epäonnistumista, ei tiedä mitä on onnistuminen. Keskiviikkona kun lähdin sitten, olin melkein itkeä, mutta en kyennyt. Niin surullinen olin, kun täytyi niin kiva paikka jättää. Torstaina kouluun ja kotiin. Kesäloma odottaa.